Radiosähköttäminen harrastuksena ja kriisitilanteissa

Radiosähköttäminen itsenäisyytemme alkuvuosina

Suomessa ei ollut radiosähköttäjiä ennen vuotta 1917. Tällöin Suomi kamppaili vapaussodan kourissa ja Suomessa oli ainoastaan pari radiosähköttäjää sotilaallisissa ja salaisissa tehtävissä. Suomalainen radiotoiminta alkoi siitä, että Vaasan radio vallattiin tammikuun lopulla 1918. Aluksi radio toimi sotilastoiminnan tukena. Jäänmurtaja Sammosta otettiin ensimmäinen radioyhteys Vaasan radioon helmikuun lopulla 1918. Jäänmurtaja Sammossa oli Saksasta saatu kipinäasema. Jäänmurtajan tehtävänä oli pitää vesiväylät avoimena, jotta laivat pääsisivät Ruotsista Suomeen ja päinvastoin. Vaasan radio toimi ensimmäisenä rannikkoradioasemana Suomessa. Vapaussodan jälkeen Suomen itsenäistyttyä useimpiin laivoihin saatiin radiosähkötyslaitteet, joiden avulla vapaaehtoiset tai jääkärit toimivat sähköttäjinä. Radiosähköttäjiä tarvittiin, koska esimerkiksi Englantiin ei päässyt isolla laivalla, ellei siinä ollut radiosähkötyslaitteita ja ammattitaitoista radiosähköttäjää. Suomessa alettiin varustaa 1.600 rekisteröinnin ylittäviä laivoja radiosähkötyslaitteilla.

Radiosähkötys osana maanpuolustusta

Tajuttiin, että maanpuolustuksessa tiedon välittyminen nopeasti oli elintärkeää. Ennen Vapaussotaa koulutettiin radiosähköttäjiä Tanskan Kööpenhaminassa radiokoulussa. Suomessa koulutettiin radiosähköttäjiä aluksi Sotalaitoksen Radiolennätinosastossa. Myöhemmin perustettiin Kipinälennätinlaitos ja Radiopataljoona, jossa toimivat armeijan kouluttamat radiosähköttäjät. Kipinälennätinlaitos hallinnoi useita radio- ja rannikkolaivastoasemia. Kipinälennätinlaitoksessa pidettiin myös radiosähköttäjäkursseja vuodesta 1920 alkaen vuoteen 1926 saakka. Muun muassa jääkärieversti Arthur R. Saarmaa toimi siellä kouluttajana. Opiskelijoina oli ainoastaan sotilasradiokoulutuksen saaneita.

Radiosähkötyskoulutusta Suomessa

Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella koulutettiin kansainvälisiä radiosähköttäjiä, jotka olivat suorittaneet sotilasradiosähköttäjän koulutuksen. Sen jälkeen Posti- ja Lennätinhallitus jatkoi kurssien pitämistä tuleville radiosähköttäjille. Radiosähköttäjiä tarvittiin myös kauppalaivoihin paljon. Kauppalaivoille oli tärkeää erikoisesti säätiedotukset, josta myöhemmin Foreca on vastannut. Lennätinhallitus järjesti ensimmäisiä kansainvälisiä radiosähköttäjäkursseja ja sittemmin Posti- ja Lennätinhallitus. Ahvenanmaalla Maarianhaminassa koulutettiin myös ruotsia puhuvia radiosähköttäjiä vuodesta 1954 alkaen. Pohjakoulutuksena kursseille oli vähintään keskikoulututkinto ja useimmilla pyrkijöillä oli joko sotilasradiosähköttäjän koulutus tai radioamatöörikokemusta. Kurssi oli aluksi puolen vuoden pituinen ja sinne oli enemmän pyrkijöitä kuin voitiin ottaa oppilaaksi.

Vuodesta 1969 alkaen kurssi piteni puolitoistavuotiseksi. Alkusi oppilaat joutuivat kustantamaan kurssit itse kokonaan, myöhemmin 1950 -luvulla valtio osallistui kustannuksiin puoleksi. Sittemmin valtio kustansi lähes kokonaan kustannukset ja oppilaille jäi ainoastaan lukukausimaksu. Suomeen perustettiin marraskuussa 1920 Radiosähköttäjäliitto turvaamaan radiosähköttäjien asemaa. Kipinälähettimiä alettiin jo 1930 -luvulla purkaa laivoista, koska tilalle tulivat putkilähettimet. Samalla radiosähköttäjät joutuivat päivittämään koulutustaan, koska aiemmat pätevyydet mitätöitiin. Myöhemmin radiosähköttäjäkoulutus siirtyi Ammattikasvatushallituksen alaisuuteen Rauman merenkulkuoppilaitokseen. 1970 -luvun alkuun saakka koulutusta oli ainoastaan Helsingissä ja Maarianhaminassa.

Ajoittain talvisin oli radiosähköttäjillä työttömyyttä ja he saattoivat saada ammattiliittonsa kautta työttömyyspäivärahaa. Sensijaan kesäisin saattoi olla puutetta radiosähköttäjistä laivoilla ja heitä siksi rekrytoitiin ulkomailta. Radiosähköttäjiä ei ole motivoinut alan heikko palkkaus vaan työn mielenkiintoisuus. Myös lentokoneissa ja poliisivoimissa tarvittiin radiosähköttäjiä aluksi, sittemmin ne siirtyivät käyttämään radiopuhelinyhteyksiä 1970 -luvun alkupuolella. Nykyisin käytetään matkapuhelinyhteyksiä yleisesti ja radiosähköttäminen on jäänyt radioamatöörien harrastukseksi pääasiassa.

Alan oppiaineita ja radioamatööritoiminta

Radiosähköttäjäkursseilla opiskeltiin radiosähkötysten lähetystä ja vastaanottoa, radio- ja sähkötekniikkaa, radioliikennettä ja radiomaantietoa sekä muita yleissivistäviä aineita. Konekirjoitus sekä kielien oppiminen olivat myös tärkeitä, jotta voitiin ymmärtää muista maista tulevia viestejä. Kursseja pidettiin Helsingissä eri toimitiloissa. Tutkakoulutusta oli niukasti, ja osa kävi erikoistutkakursseilla Englannissa saakka.

Radiosähköttäjä eli radisti viestii puheen, morsetuksen tai merkinantolampun avulla. Radiosähkötystä johtivat viestijohtaja tai -ohjaaja sekä apulaisviestiohjaajat ja tehtäviä hoitivat heidän alaisuudessaan radiosähköttäjät. Heidän tehtävänään oli vastata työpaikkansa turvallisuudesta osaltaan. Usein heidän työpanostaan vähäteltiin ja jopa mitätöitiin tai saatettiin antaa ammattiin kuulumattomia oheistehtäviä. Harvoin on jouduttu peruuttamaan radiosähköttäjän lupakirja esimerkiksi päihteiden käytön takia. Radiosähköttäjäliitolla oli useita yhteistyötahoja, jäsenyyksiä ja edustuksia eri toimijoiden kanssa suomalaisessa yhteiskunnassa ja ulkomailla. Puolustusvoimat kouluttaa sissiradisteja. Suomessa on 2010 -luvun jälkeen noin 6000 Viestintäviraston pätevöimää radioamatööriä.